RUOKAHÄVIKKI

perjantai 26. elokuuta 2016

Nyt ulos postauksen muodossa pieni paasaus, jonka aloitin jo snäpissä (lillalolaura). Kaikkihan alkoi siitä, kun kuuntelin tiistaina autossa radiosta, kuinka suomalaisten ruokahävikki on valtava. Ruokahävikki tarkoittaa siis sellaista ruokaa, joka on joskus ollut syötävää, mutta joka syystä tai toisesta päätyy jätteeksi. Ja nyt sitä rumpujen päristystä, ei missään nimessä positiivista sellaista, määränä tämä on 120-160 miljoonaa kiloa eli noin 23 kiloa per henkilö! 

Huh, olen edelleen järkyttynyt näistä lukemista. Henkilöiksi lasketaan nimittäin myös nuo pienet ihmiset, jotka eivät ole vastuussa siitä mitä keittiössä tapahtuu. Sinun vastuullasi voi siis olla useampikin kilo. 

Sitten mennään siihen meikäläisen omaan historiaan, johon liittyy oleellisesti sana ruokavalio. Ostin ennen, etenkin viikonloppuisin kaupasta kaikkea mitä teki mieli. Siis ihan kaikkea. Raahauduin sinne nälkäisenä koulupäivän jälkeen ja silmät kiiluen kasasin ostoskoria. Kuulostaako tutulta? Alkuviikosta loput leivonnaiset ja kokkailut päätyivät roskiin, koska niitä ei yksinkertaisesti ollut ehditty syödä kokonaan ennen pilaantumista. 



Nyt dieetillä syön tarkkojen ohjeiden mukaan, joten mitään heräteostoksia ei paljon tehdä (lue ei ollenkaan), mutta myös ennen dieettiä opin, kuinka homma toimii. Tässä muutama vinkki:

1. Tee kauppalista, älä sorru heräteostoksiin, tai ainakaan useaan sellaiseen.

2. Pakasta, tätä ei voi tarpeeksi korostaa. Teen kerran viikossa lapselle laatikon tai keiton ja pakastan siitä aina loput. Nytkin pakkasessa on 4 eri ruokaa odottamassa, että otan niitä sulamaan. Ensi viikolla ei tarvitse tehdä lämmintä ruokaa siis ollenkaan, kätevää. Näin kannattaa tehdä myös leipomuksille, koska niitäkin voi kätevästi sulattaa myöhemmi yllätysvieraille.

3. Suunnittele koko perheen syömiset ja arvioi kuinka moneksi päiväksi ruokaa riittää. Tämä vaatii harjoittelua ja taitoa. Mutta älä koskaan tee uutta ruokaa, jos vanhaa on vielä jäljellä. Laita jauheliha tai muu pilaantuva pakkaseen odottamaan oikeaa hetkeä ja sulata se vasta samana aamuna.

4. Leipä kannattaa myös pakastaa. Paahtimessa leivästä saa ihan hyvää ja rapeaa myös suoraan pakkasesta, mutta jos tuore ihanuus on päässyt kovettumaan käytä ravintoloiden kikkaa. Kastele leipä märäksi ja laita se hetkeksi uuniin. Näin saat leivästä taas tuoretta. En voi käsittää, mutta tuo oikeasti toimii ja käytin tuota hyödykseni aina kun vain kykenin.

5. Hanki koira, okei älä hanki, jos et jaksa hoitaa sitä, mutta esimerkiksi keltuaiset on hyvä antaa koiralle jos niitä ei itse syö. Samoin raejuusto ja oikeastaan mitkä tahansa ruuan tähteet, joita meillä kyllä Fiinin harmiksi ei oikein ole.

6. Opeta lasta syömään lautanen tyhjäksi. Tämä on kyllä ihan ensimmäisiä kasvatuksellisia asioita, joita meikäläisen mielestä lapsen täytyy osata. Okei, kiitos ja anteeksi tulee ihan hyvinä kakkosina. En tietenkään väkisin työnnä ruokaa tytön kurkusta alas, mutta laitan sellaisia annoksia, jotka lapsi pystyy syömään ja tarvittaessa annan lisää. Meille tämä on enemmänkin itsestäänselvyys, eikä siitä edes koskaan tarvitse erikseen sanoa.

7. Laske kaupassa esimerkiksi hedelmien määrä. Maanantaille 1 per henkilö jne. Kauppalistaan voi ihan hyvin kirjoittaa 3 omenaa ja ostaa vain sen verran koko säkillisen sijasta. Miehelle toki jos kirjoittaa omenoita, saattaa määrä olla mikä tahansa 1 ja 40 väliltä. Tarkkana siis tässä,

Siinäpä siis muutama niksi ja ei muuta kun kokeilemaan!

BLOGIN TULEVAISUUS

torstai 25. elokuuta 2016

Olette varmasti huomanneet, että blogi päivittyy välillä todella aktiiviseen tahtiin ja välillä taas vähän laiskemmin. Olen pitkään pähkäillyt mitä tämän kanssa teen. Rakkaus harrastukseen ei ole kadonnut ja nyt kiinnostaa entistä enemmän alkaa kirjoitella hyvinvoinnista, fitneksestä ja no elämästä. Lillalove kehitettiin alkujaan perheblogiksi, mutta vaikka perhe on edelleen se tärkein, haluan muokata blogia samankaltaiseksi kuin itse olen. En enää elä kotiäitinä ja pohdi pitääkö soseet ostaa kaupasta vai tehdä itse. Nyt tehdään perheenä reissuja, leivotaan ja kasvatetaan lihasta.



Lillalove tulee ensi vuonna muuttumaan siten, että kuvien laatu palaa taas normaalille tasolle. Lupaan investoida kameraan, jotta päästään eroon näistä kännykkäkuvista. Tulen myös bloggaamaan treenejä, reseptejä, kehonhuoltoa ja herkuttelua. Kun dieetti on ohi haluan leipoa ja kokata myös niitä epäterveellisiä asioita, saada taas takaisin balanssin kovan treenin, herkuttelun ja rentoutumisen välille.

Nyt kuitenkin ensin vedetään dieetti loppuun, kisataan ne ensimmäiset kisat ja ruoditaan lopputulokset. Sen jälkeen suunnataan katse tulevaan, sekä siihen mitä lähdetään kehittämään. Tulossa on paljon isoja muutoksia.

Pysykää kuulolla!

DIEETTI, VIIKKO 16 JA 17

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tämän viikon jälkeen on vain 3 "työviikkoa" ennen viimeistelyä. Aika monta on muuten jo takana. Viime viikolla olin todella väsynyt, paino sanalla todella. Seminaareja oli lähes joka päivä (vielä sellaisia 9-16 päiviä), samalla pyöritin kotona arkea ja tein treenejä. Aika hullua. Nyt sen vasta tajuaa. Jo perjantaina oli kaikkensa antanut olo ja viikonloppu meni ihan zombina.

Eilen kuitenkin ihana tiimikaverini Annika yökyläili meillä, joka antoi voimaa tälle viikolle. Käytiin tekemässä treenit, poseeraamassa, kokeiltiin "pizzaa" valkuaisvaahtoon ja jauhettiin tyttöjen juttuja infrapunasaunassa. Mimu on isällään tämän viikon, joten voin keskittyä täysillä tähän ja unohtaa kaiken muun (paitsi koulun). Kyllä sitä kaipaa vain lähelleen sellaista ihmistä, joka käy läpi samaa kuin itse.


Mietin muuten eilen Porvooseen ajaessani, että olen saanut ympärilleni hienoja ihmisiä. Sukulaiset ja ne lähimmät ystävät jaksavat kysellä kuinka menee ja miten jakselen, vaikka näkeminen on nyt loppusuoralla jäänyt vähemmälle. On sellainen huono ystävä fiilis, mutta enää pari viikkoa tätä tietynlaista itsekkyyttä ja offilla nähdään taas enemmän. Pusuja sinne!

Ruuat ja lenkit on edelleen pysyneet samoina. Kisakunto kolkuttelee jo ovea ja viikottain tsekataan miltä nuo koivet näyttää. Sunnuntaina taas nähdään onko mitään tapahtunut. Paino on aavistuksen noussut nesteistä, mutta en ota siitä stressiä. Motivaatio on juuri nyt korkealla ja haluan tiristää ne viimeisetkin pois tässä kolmen viikon aikana.

Nyt painetaan lujaa!


ELÄMÄNTAPOJEN MUUTOS

torstai 11. elokuuta 2016

Tiedättekös, että ihmismieli on heikko. Todella heikko jos meikäläseltä kysytään. Jokainen meistä osaa perustella itselleen asian jos toisenkin. Muistan tarkasti fiilikset vuoden takaa. Olin hyvässä fyysisessä kunnossa, söimme terveellisesti, mutta herkkuja meni lähes joka päivä, enkä todellakaan ollut tyytyväinen itseeni. Se oli ehkä pahinta. En näyttänyt omasta mielestäni hyvältä. Ulospäin olin itsevarma, mutta sisältä varmasti epävarmempi kuin moni muu. Urheilullisuus helpotti hitusen näitä fiiliksiä.

Aloitin lähestulkoon joka maanantai dieetin tai oikeastaan herkuttomuuden, koska arkiruokavalioni oli kunnossa. Keskiviikkoon mennessä olin keksinyt itselleni hyvän selityksen siitä, kuinka en ole lihava ja olen tyytyväinen itseeni, vaikkei se ollut edes totta. "Vielä nämä synttärit", "Kohta tulee joulukin", "Viikonloppuna viimeiset suklaat", "Olisi kiva leipoa", "Eikös elämästä pidä nauttia". Nämä kaikki soivat loputtomasti päässäni, viikko toisensa jälkeen.

Alkusyksystä otin yhteyttä nykyiseen valmentajaani, joka ihme kyllä otti minut heti mukaan tiimiin, jossa tavoitteena oli kisaaminen. (Näki varmasti sen potentiaalin, mitä en itse nähnyt.) Hän teki ruokavalion, treenit ja jokaikinen viikko lähetin hänelle painon. Sain elämääni ulkopuolisen, joka tsemppasi ja ruoski eteen päin. Tarvitsin sitä, todella tarvitsin, koska itselleni pystyin selittelemään, mutta en toiselle.

Ensimmäsen välidieetin jälkeen siirryin itse vapaampaan ruokavalioon noudattaen kuitenkin valmentajan luomaa perusrunkoa. Se meni todella hyvin ja paino pysyi koko ajan samassa sekä olo hyvänä. Silloin voin sanoa löytäneeni täydellisen balanssin. Herkuttelen kerran viikossa tai kahdessa, se riittää. Ja ai että ne herkut muuten maistuvat paljon paremmilta kuin vanhoina aikoina. Kysehän ei siis missään vaiheessa ollut siitä, etteikö minulla olisi ollut tietoa ravinnosta. On paljonkin. Luen, kokeilen resepetejä, vertailen ravintoarvoja ja etsin uusia hyviä tuotteita jatkuvasti. Olen aina ollut todella kiinnostunut siitä, mitä napaani laitan, että syön oikein. Mutta ne herkut.

Nyt vasta myöhemmin näen nuo selitykset ja itsensä vakuuttelun. Joskus voi kieltäytyä kakkupalasta, eikä aina ole pakko vetää napaa täyteen herkkuja. Jos homma kurahtaa ja retkahdat, älä ajattele, että kaikki on pilalla, vaan kerää itsesi ja jatka. Älä tee sitä huomenna tai ensi maanantaina vaan heti. Te jotka olette pidempään seuranneet blogiani muistatte varmasti totaalisen repsahdukseni välidieetillä. Se oli ainoa, mutta sitäkin "pahempi". (Postaus tässä) Valmentajani ei silloin tuominnut, kehotti vain jatkamaan. Näin tehtiin.

Parasta tässä elämäntapamuutoksessa ei ole kisatavoite tai itse fitness, vaan onnellisempi elämä. Löysin harrastuksen, jota rakastan, kisat ovat vain pienenpieni osa sitä. Ennen kaikkea sain takaisin itsevarmuuteni ja hyvän olon tässä kropassa. Voin huoletta ostaa vaatteita, pukea mitä tahansa päälleni tai vaikka olla pukematta. Itsevarmuus ja hyvä olo, ne ovat ehdottomasti parasta tässä hommassa.


DIEETTI, VIIKKO 15, VOIMATTOMUUS

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Sain tietenkin näin loppudieetin kunniaksi flunssan. No, mutta parempi se on sairastaa nyt pois alta kuin vasta kisoja edeltävillä viikoilla tai mikä pahinta kisapäivänä. Meidän Mimu tuli ensin kipeäksi, mutta tavoilleen uskollisesti kuumetta oli yhden illan. Onneksi tuo pieni selviää aina niin vähällä. Oltiin kuitenkin varmuuden vuoksi vielä yksi kuumeetonpäivä kotona. Ne muuten on niitä kaikkein rankimpia (molemmille!) "koska mennään ulos", "mitä tehään"... kun toisella on kauheasti virtaa, mutta mitään suurempaa ei saisi tehdä, niin se vaatii molemmilta vähän hampaiden kiristelyä. Kyllä me piirrettiin, katsottiin Netflixiä, rakennettiin Legoilla, leikittiin Barbeilla, tehtiin puuhakirjoja, maalattiin..

Mutta siis tosiaan nyt lepäillään ja koitetaan selättää tämä flunssa. Kevyitä kävelyitä olisi saanut tehdä jos kuume ei olisi noussut, mutta niin se vain nousi ja olo oli kyllä niin vetämätön, että huh. Mulla on myös tapana ottaa sairauden päätteeksi jälkitauti. On ollut keuhkokuumetta ja keuhkoputkentulehdusta, joten nyt otetaan ennemmin varmanpäälle. Huomenna ajattelin käydä ensimmäisen kevyen kävelyn ja perjantaina ehkäpä salille, mutta katsellaan oloa vielä.

Tuo koulu on muuten huippu! Laitoin opettajalle viestiä etten pääse pakollisiin seminaareihin tällä viikolla ja sain tunnukset, joiden avulla pystyn osallistumaan seminaareihin kotoa käsin. Kuinka helppoa ja vaivatonta? Saan oikeasti levätä ja maata sohvalla.

Viime viikon nälkä on onneksi helpottanut ja kroppa alkaa selkeästi tottua kevennettyyn ruokavalioon. Poissa se ei ole, mutta helpottanut on. Lauantaina ja sunnuntaina koin varmasti dieetin pahimmat voimattomat hetket. Puhuminen ja kyljen kääntäminen sängyllä tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Täytyy nostaa tuolle miehellekin hattua kun jaksaa katsella tätä Veltto Virtasta. Mutta nyt, vaikka sairastan ei noista väsymyspiikeistä ole tietoakaan (onneksi). Muutokset pitää näköjään ajaa sisään, ennen kuin voi taas jatkaa "normaalia" elämää.

Noita väsymyshetkiä on vaikea sanoin kuvailla. Se ei ole perinteistä väsymystä, koska nukun vähintään 10 tuntia yössä, mutta sellaista fyysistä voimattomuutta, kun ei oikeasti jaksa tehdä yhtään mitään ja jokainen seuraava raajan liikuttaminen vaatii suunnittelua. Kävelylenkit eivät siinä tilassa ole mikään itsestäänselvyys. Onneksi kroppa toimii edelleen hyvin ja sain viikonlopun aikana nauttia vielä extraisosta puurosta.

Paino on käynyt alimmillaan jo alle 43 kilon. Tuon epäiltiin alunperin olevan meikäläisen kisapaino, mutta päätettiin valmentajan kanssa viedä lavalle niin kireä paketti kuin mahdollista. Ei jää sitten harmittamaan myöhemmin tai jossiteltavaa kunnossa. Ja ei ne etureidet sieltä vielä lohkea vaikka kuinka peilin edessä hampaat irvessä jännittelisi.

Kun tämä flunssa saadaan selätettyä, treenataan taas kahta kauheammin. Nyt on vain yritettävä pysyä sohvalla viltin kera. Välillä se tuntuu hankalata, etenkin eilen kun pizzalähetti saapui ovelleni kahden kebabannoksen ja Jaffapullon kanssa. (Miettikää tilannetta, jossa lasket minuutteja seuraavaan ruokaan ja kärvistelet kananmunilla) Yritin vakuutella etten ole tilannut mitään, mutta siitäkin huolimatta mies väitti kovasti, että juuri tähän osoitteeseen ne oli pyydetty. Sain lähetin lopulta kaikkoamaan ja kebabit pois silmistä (mutten mielestä).

Aurinkoista viikkoa ihanat!


MITÄ SYÖN DIEETILLÄ?

tiistai 9. elokuuta 2016

Blogi on viime aikoina mennyt enemmänkin päiväkirjamaiseksi, vaikka välillä olisi tarkoitus tehdä myös enemmän asiapostauksia ja saada jaettua vinkkejä teille lukijoille. Tunnettuna ruokanatsina niitä löytyy meikäläiseltä paljon. Hei ja nyt täytyy myös nöyrästi kumartaa, blogia luetaan tällä hetkellä triplasti enemmän kuin aiemmin. Uskomatonta, kiitos!

Tosiaan dieetti alkoi ihan samalla ruokavaliolla kuin off-kausikin. Välillä jätettiin hiilarit pois iltapalalta ja päivälliseltä, muuten runko pysyi täysin vastaavana. Syön offilla hyvin perinteisesti, aamulla puuroa, välipalalla hedelmän, protskut, leipää, leikkelettä, lounaalla ja päivällisellä kanaa, kalaa lihaa ja illalla rahkaa marjoilla sekä myslillä. Tässä postauksessa vielä vähän tarkemmin.

Hiilareiden kanssa pelattiin aina viime viikon maanantaihin saakka, jolloin pistettiin lähes koko pakka uusiksi. Aamupalan raejuuston korvasivat valkuaiset, välipalalla munakasta, samoin illalla. Kanat varmaan nokkisivat meikäläisen hengiltä, jos tietäisivät paljonko niitä pyöreitä valkoisia täällä laitetaan poskeen vuorokaudessa.

Pointti ei kuitenkaan nyt ole tässä postauksessa siinä mitä syön, vaan enemmänkin niissä pienissä vinkeissä. Sillä todella on väliä, minkä merkkinen rahka on tai mitä mustikoita laitat napaasi. Jopa perunoilla on eroa. Mitä pidempään syö ainoastaan puhtaasti, välttäen kaikkea prosessoitua makuaisti kehittyy huomaamaan ne pienet vivahteet. Ja hei nyt puhuu entinen rahkanvihaaja, nykyinen rakastaja.

Lähde näillä hommiin:

Rahka : Kotimaista laktoositon ja rasvaton

Mustikat : Pirkka pensasmustikka (okei ulkomaisia, mutta edullisia ja niin makeita)

Peruna : kesällä aina Siikli, ei ole sen voittanutta.

Mehukeitto : mansikka (vähiten esanssinen maku, vältän tätäkin kyllä offilla)

Jäätelö : Valion kaakaomaitojäätelö (hyvät arvot)
Tämä jäätelöhän ei millään kuulu terveelliseen ruokavalioon, mutta joku vinkki hei herkutteluunkin.

Proteiinipatukka : Questbar (ainoa oikea, lähes kaikki muut menee enemmän herkuista, mutta tässä on ravintoarvot kohdillaan)




Tuossa nyt vain muutama. Rahkalla ja mustikoilla on eniten väliä ja niistä ei tingtä. Suosittelen antamaan rahkalle uuden mahdollisuuden ja kokeilemaan tuota, jos perinteinen Ehrmann tökkii.

POSEERAAMASSA

maanantai 8. elokuuta 2016

Vihdoin heräsin siihen, että poseerauksia täytyy alkaa työstää kunnolla. Ne ovat oleellinen osa bikinifitnestä, enkä todellakaan aio antaa siinä tasoitusta. Se jos mikä olis typerää. Olen onneksi aika luontainen esiintyjä, eikä pyllistely tai lantion keikutus jännitä sen suuremmin. Varmasti kisahetkellä jännittää, mutta uskon silti hoitavani esiintymisen kotiin, kun ne vain nyt juurretaan syvälle lihasmuistiin. Edessä on siis treeniä, treeniä ja vielä lisää treeniä.

Pirtsakka ihana ystäväni Nina avasi elokuun alussa salini viereen ryhmäliikuntaa vetävän yrityksen, jonka tiloissa olen saanut käydä treenaamassa. Heillä on muuten ehdottomasti Jyväskylän parhaat jumppien vetäjät (allekirjoittanut on kokeillut neljää muutakin yritystä), joten suosittelen paikkakuntalaisia tutustumaan tarjontaan. Aion itsekin käydä enemmän ohjatuillatunneilla, kun päästään taas normaalille off-kaudelle. Voimalan sivut löytyvät tästä. 

Mutta takaisin poseerauksiin. Ne ovat kehittyneet aika huimasti. Asentojen vaihdot pitää saada vielä pehmeämmiksi, muuten ollaan suhteellisen hyvillä vesillä. Varmuutta tulee koko ajan lisää ja sen pitää näkyä myös lavalla.

Hommia riittää!